Toivoin ennen töihin lähtöä ettei tulisi tänään mokailtua, mutta turha luulo. Noin 10 minuuttia siitä kun työaika oli alkanut niin työkaveri tuli huomauttamaan perjantaina tekemästäni virheestä. Ei se loppujen lopuksi mikään hirveän suuri virhe ollut, mutta sen verran, että itsetunto taas kärsi mukavan kolauksen. Vähä vähältä kylläkin huomaan, että virheet ja muiden sanomiset eivät niin hirveästi enää ota itsetunnon päälle. Teen jatkuvasti töitä sen eteen, että elämänasenteeni muuttuisi vähemmän itsekriittiseksi ja voisin ottaa asiat rennommin.

Töiden jälkeen kävin kirjakaupassa aikeena ostaa uusin Harry Potter, mutta kuinka ollakaan: ne olivat loppu. Pistin nimeni listaan, että jos osa ennakkotilaajista ei haekaan kirjaansa niin minulle soitetaan. Lista ei näyttänyt olevan kovin pitkä, joten mahiksia on. Torstaina käydään veljen kanssa kattomassa viides Potter-elokuva. Vähän hävettää myöntää, mutta näyttäisin olevan jonkinasteinen Potter-fani...

Heitin taas vaihteeksi kotiinpäästyäni oi niin terveellisen pitsan uuniin. Vannon Dr. Oetkerin Pizza Ristorante-pakastepitsojen nimiin. Tällä kertaa tutustuin Quattro Staggioniin. Se oli pienoinen pettymys verrattuna muihin kyseisen sarjan pitsoihin, kuten mozzarellaan ja kana-pinaattiin *slurps* Huomasin juuri, että kirjoitan pitsa enkä pizza. Muistan miten jokunen vuosi sitten olin sitä mieltä, että zz on ainoa oikea kirjoitustapa, mutta huomaamatta olenkin omaksunut tämän hölmön aitosuomalaisen tavan kirjoittaa. Huomiseksi ostin kanankoipia, jos vaikka saisi tehtyä ihan oikeata ruokaa kun työpäiväkin on vähän lyhyempi.

Kirjaprojekteihini kuuluvat tällä hetkellä mm. Zadie Smithin Valkoiset Hampaat, Sarah Watersin The Night Watch ja Jean M. Untinen-Auelin Tasangon Vaeltajat (neljäs kirja sarjasta Maan Lapset). Ensin mainittu on viihdyttävä pikkunokkela kertomus Lontoon lähiön ihmisistä. The Night Watch vaikuttaa lupaavalta, mutta en ole vielä kunnolla saanut otetta juonesta. Uskon kuitenkin, että kirja on vähintään yhtä hyvä kuin Watersin edelliset kirjat (mm. Fingersmith, Affinity). Tasangon Vaeltajat taasen on täynnä seksiä...tylsää seksiä. Siinäpä sen kirjan tapahtumat kiteytettynä. Vaatii melkoista mielenlujuutta edetä edes sivun verran kerrallaan.

Leuassa on aivan järkyttävä finni. Se kuuluu luokkaan finnit, jotka eivät millään häviä vaan täyttyvät yhä uudelleen ja uudelleen kunnes jäljelle jää arpi, joka näkyy vielä vuodenkin kuluttua. Mitkään maailman peitepuikotkaan eivät pysty sitä peittämään. Suostuisikohan työterveyshoitaja kirjoittamaan sairaslomaa kunnes se on hävinnyt?