Yritän kovasti miettiä, mitä kirjoittaisin, kun kirjotuttaa niin kovasti. Ikävä kyllä tänään ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Hermot meinasivat, kuten tavallista, palaa asiakkaiden kanssa. On kyllä lyhyen urani aikana tullut tavattua sellaisia persoonia ettei kuvitellut semmoisia olevankaan. Välillä tulee ihan järkevän näköisistä aikuisista ihmisistä mieleen, että ovatko he kasvaneet pellossa? Käytöstavat unohtuvat täysin kun asiat eivät menekään heidän mukaansa. Pitää vain yrittää muodostaa jonkinlainen suojamuuri ympärilleen, ettei heidän sanomisiaan ota henkilökohtaisesti. Aina välillä tulee mieleen, että uravalinta meni mönkään, mutta toisaalta en keksi mitään muutakaan mitä haluaisin tehdä. Kaipa tässä pikkuhiljaa muodostuu jonkinlainen ammatti-identiteetti, jolloin työntekoon saa lisää motivaatiota.

Uunissa kypsyy kanankoipia ja pöydällä odottaa viimeisin Harry Potter. Huomenna on iltavuoro, joten tänään voi valvoa ja siemailla Bayley´sin minttusuklaalikööriä. On muuten hyvää (tosin turhan kallista).