Onpas kamala ilma. Tällaisilla keleillä sitä alkaa vakavasti harkitsemaan kissanhiekkalaatikon ostoa koiralle...Tosin sitten sitä joutuisi imuroimaan kun koira ei välttämättä käyttäytyisi yhtä nätisti hiekan keskellä kuin kissa. Muutoin kun koiran ulkoiluttamisen suhteen minulla ei ole mitään huonoja ilmoja vastaan. Ei ole mitään ihanampaa kuin lukea kirjaa omassa lämpimässä sängyssä kun ulkona on sateista ja tuulista.

Eilen tuli nautittua parit siiderit liikaa, mikä oli erittäin älykästä toimintaa ottaen huomioon, että minulla oli tänään aikainen herätys. Ne olisi kannattanut säästää tälle päivälle. Huomenna kun on iltavuoro. Nyt ei sitten ole siideriä yhtään jäljellä... Harvoin tulee juotua alkoholia arkisin (tai edes yksin), mutta pari päivää on ollut semmoinen olo, että on pakko saada pää nollattua. Pitäisi varmaan piakkoin järjestää tuparit, niin saisi örvellettyä taas parin kuukauden edestä. Vaan sellaisen viikonlopun löytäminen, joka sopisi kaikille kavereille, on nykyään erittäin vaikea löytää. Omalle luonteelle kun täysbuukattu kalenteri ei koskaan ole sopinut, niin on erittäin vaikea ymmärtää sellaisia ihmisiä, joilla on koko ajan jotakin ohjelmaa. Joka viikonloppu on sovittu menoja ties minne. Tällaiset ihmiset tosin taas eivät varmasti ymmärrä minunlaisiani hiljaisuutta ja omaa aikaa rakastavia ihmisiä. Minulla ei ole mitään vaikeuksia saada vapaita päiviä kulumaan. Voin esimerkiksi ihan vain maata ja mietiskellä vaikka miten kauan. Jos jostain syystä useammalle päivälle peräkkäin on tullut varattua niin paljon ohjelmaa, että omaa luppoaikaa ei jää niin alkaa jo pahasti ahdistamaan.

Tuli muuten katsottua ranskalainen elokuva nimeltään He Loves Me, He Loves Me Not, jonka pääosaa esittää Audrey Tautou. Se on erittäin positiivisesti yllättävä elokuva, jonka kulkua on vaikea ennustaa. Aluksi elokuva vaikuttaa romanttiselta draamalta, mutta loppua kohden meno muuttuu melko trillerimäiseksi.